4D: Ranteet auki hiekoitussoralla

Nirsk nirsk slips fiuu tömps!

Biologian tunneilta tuttu luonnonvalinta on kovaa touhua. Erityisen kovaa se on näin talvisin, kun sortuminen elon tiellä on muidenkin kuin heikkojen arkipäivää. Onhan se toki hyvä palata välillä maan pinnalle, mutta siinä vaiheessa kun on jo muutaman kerran langennut nöyränä "niille isommille polvilleen" alkaa meno olla jo liian maanläheistä.

Asiassa on kuitenkin ainakin yksi hyvä puoli; liukas keli muuttaa koviksetkin helliksi.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Puhuva koirakin sen tietää.

Huijasin! En muuttanutkaan suolle.

Tämänpäiväinen (22.11.) Jarlan Fingerpori kertoo jälleen kerran totuuden:

"Mitäs sä muuten harrastat?"

"No siis yksinlaulua aina välillä, silloin kun tulee siihen sopivia tilanteita..."
"Siis vähänkö oot taiteilija! Mitä sä niinku laulat?"
"Oikeestaan melkein kaikki käy, eli ihan mitä vaan."
"Ootpa lahjakas! Hei tosi hieno juttu! Voinko joskus tulla kuuntelemaan?"
"Ööh, no ne on usein vähän sellasia yksityisempiä tilaisuuksia että niihin ei oikein muut pääse."
"No voi harmi."

Ehehee. Ehehee. Aaltoja!

Kiukku Kiukkunen

Tyhmää ylläpitää blogia, jossa puhutaan vaan kukkasista. Myyn läppärin ja muutan suolle.

"Mä olen kuuma kaveri, mä olen kylmä kaveri" lauloi talvi

Talvi tuli enkä ollut sitä vastaanottamassa. Kukkaystävät vastaanottivat sen puolestani, eli luulen että niiden viherrys on nyt lopullisesti viherretty. Kurjuus sentään :(

Kiitos ilmastonmuutoksen, talvi ehtii kuitenkin vielä saapua monta kertaa. Ja napajäätiköt sulaa! Sulaa!

Kun siivotuttaa eikä tiedä mistä aloittaa

Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.

Miljoonasade on kyllä onnistunut syövyttämään kaljakorikappaleensa niin hyvin ainakin allekirjoittaneen kuuloluihin, että ei voi muuta kuin dinosauriin luita yhteen kalistella. Sen lisäksi, että Marraskuu alkaa soida päässä aina sopivissa tilanteissa sen nimikkokuussa, on kappale pyörinyt seitsenreikäisessä jukeboksissa jo kahden edellisenkin kuukauden aikana. Ohisyyskuunläpirepaleisenlokakuun. Sanattomaksi vetää. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon sen, että kappaleessa lauletaan ainakin kaksi kertaa beibi ja juuri ne kohdat ovat ainoat, jotka varmasti muistaa ulkoa.

Pian alkaakin sitten vuorostaan kulkusten ja helikellojen kilinä helliä psyykettä. Voi joulurauhaa, joulu pauhaa. Ensimmäiset koristeet näin kaupoissa jo lokakuun alkupuolella, joten kilistimetkin ovat varmasti jo vireessä. Alkutahteja odotellessa...















Pelargoniat muuten muuttivat väliaikaisesti pesuvatiin. Niiden mielestä oli noloa olla parvekkeen kukkalaatikoissa, kun naapuritaloissa kanervat on tökitty pihoille jo ajat sitten. Kuulemma jouluvalot olisivat olleet jo liian iso pala.