Kello kakskolmeviis alkoi kiviäkin kiinnostaa

Miten saadaan hysteerinen teinilauma puhumaan kuiskaamalla?
- Laitetaan semihyvät korvatulpat omiin korviin.

Olen havainnut sinivalaan kokoisen aukon äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällössä. Puheviestintätaitojen opetuksesta puuttuu nimittäin aivan täysin kuiskailemisen ja äänenvoimakkuuden laskemisen harjoittelu. Aina jaksetaan kyllä jauhaa siitä, että pitää puhua selkeästi ja kuuluvasti jos on jotain asiaa. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että se taito on nuorisolla jo selkäytimessä. Ja vaikka osaisikin kuiskata, mutta ei kuitenkaan kykene hillitysti ja suloisesti hihittämään hihihihihhihiii , ei kuiskaamiskykykään auta viestimään tilannetajuisesti Hyvin Myöhään Yöllä. Sit se oli silleen et EEHEHEE ja me oltiin silleen et kikakikakika ja sit kaikki söi päänsä TIRSKIS ja lähti kotiin ääähähää.

Tämäkin Vihattu Auktoriteetti on kuitenkin masokistista sorttia, joten se ei edelleenkään aio vaihtaa ihanien pikkurimpuloiden kaitsemista yhtään mihinkään.

Elintarvike nimeltä Kriim Bonzuur Kysiin Ranskalainen sinappi ja Yrtit

Hunajamarinoitu Broileri ei aikaisempien kokemusteni perusteella maistu yhtään Hunajalta.
Päärynäviili ei maistu Päärynältä, vaikka se on melkein Päärynän väristä.
Kalapuikot eivät juurikaan maistu Kalalta.
Kriim Bonzuur Kysiin Sipulisekoitus ei maistu Sipuleilta.

Mutta sitten kun minä ostan tuotteen, jonka pitäisi maistua ranskalaiselta sinapilta ja yrteiltä, se maistuukin sinapilta. Ja isosti. Niin arvatkaa vaan, onko se sitten hyvää pastan, paprikan ja suikaleiden kanssa. No ei ole. Vai maustaako joku muka pastansa sinapilla, epäilen.

Se ei kuitenkaan maistunut yrteiltä, eli minua on hämätty vain puoliksi.

Sitkeä pelargonia on mun parvekkeella ♪

Kaukana menneisyyden hämärässä ovat ne päivät, joina erehdyin luulemaan pelargoniaa mitättömäksi kesäkukaksi. Ettäkö muka tämän kasvin voisi huoletta syksyn tullen viskoa biojäteroskikseen, ja seuraavana keväänä taas rientää innoissaan puutarhamyymälään hankkimaan uutta viherrystä parvekelaatikkoon? Ehei, ei onnistu. Pelargonismi on Harrastus.

Elämä pelargonian (sisäpiirikielellä pelakuu) kanssa on kesällä hyvin miellyttävää ja helppoa, kasvi ei vaadi ylenmäärin hoivaa tai miellyttämistä, puhumattakaan mistään laulamisesta. Pelargonia vain hengailee iloisena auringossa. Vain tauottomasta satamisesta kukkaystävä ottaa hieman itseensä ja alkaa mädäntyä. Mutta niinhän käy kaikille kesälomalaisillekin samassa tilanteessa, joten ei kasvia voi siitä syyttää.

Syksy onkin sitten jännittävää aikaa. Pelargonia kun äidin ja Googlen tietojen mukaan on perenna eli monivuotinen kasvi. (Niin, perenna ei siis ole mikään oma kasvilajikkeensa, kuten allekirjoittanut aikaisemmin luuli. Kiitos Google.) Toisin sanoen vihreä tyyppi pitäisi saada kärvistelemään elossa seuraavan kevään ensimmäisiin lämpimiin päiviin saakka. Voihan tuska. Allekirjoittanut turvautuu siis jälleen kerran ystäväänsä isoon Geehen, siis toiseen niistä. Siihen, joka sijaitsee www-tunnuksen takana. Ja sen jälkeen allekirjoittanut lähes lakastuu kaiken ristiriitaisen informaation alle. (Ja
säätiedoituksiakin pitäisi samalla ehtiä kyttäämään hurjana yöpakkasten pelossa.)

Leikkaa ennen talvehtimista aivan tyngäksi! Älä missään nimessä leikkaa ennen talvehtimista ettei tule kasvitauteja! Laita kellariin! Paras paikka on ikkunalaudalla valossa! Muista varjella valon pilkahduksilta! Kastele kellarissakin! Pidä lämpötila tasaisena! Laita säkkiin ja unohda!

Hyvä kun eivät pyydä ostamaan jokaiselle pelargonialle omaa joululahjaa. Ja kevään toimenpiteitä en tahdo edes miettiä.

Tämän takia näitä siis on jokaisella eläkeläisellä. Ja köyhillä humanististen alojen opiskelijoilla, joilla ei ole muuta kuin aikaa.

Ensimmäisyyttä ja itseään toteuttavia ennusteita

Kuka vatipää meni möläyttämään että alku on aina hankala? Ja kuka käski uskoa sitä vatipäätä?