Kaukana menneisyyden hämärässä ovat ne päivät, joina erehdyin luulemaan pelargoniaa mitättömäksi kesäkukaksi. Ettäkö muka tämän kasvin voisi huoletta syksyn tullen viskoa biojäteroskikseen, ja seuraavana keväänä taas rientää innoissaan puutarhamyymälään hankkimaan uutta viherrystä parvekelaatikkoon? Ehei, ei onnistu. Pelargonismi on Harrastus.Elämä pelargonian (sisäpiirikielellä pelakuu) kanssa on kesällä hyvin miellyttävää ja helppoa, kasvi ei vaadi ylenmäärin hoivaa tai miellyttämistä, puhumattakaan mistään laulamisesta. Pelargonia vain hengailee iloisena auringossa. Vain tauottomasta satamisesta kukkaystävä ottaa hieman itseensä ja alkaa mädäntyä. Mutta niinhän käy kaikille kesälomalaisillekin samassa tilanteessa, joten ei kasvia voi siitä syyttää.
Syksy onkin sitten jännittävää aikaa. Pelargonia kun äidin ja Googlen tietojen mukaan on perenna eli monivuotinen kasvi. (Niin, perenna ei siis ole mikään oma kasvilajikkeensa, kuten allekirjoittanut aikaisemmin luuli. Kiitos Google.) Toisin sanoen vihreä tyyppi pitäisi saada kärvistelemään elossa seuraavan kevään ensimmäisiin lämpimiin päiviin saakka. Voihan tuska. Allekirjoittanut turvautuu siis jälleen kerran ystäväänsä isoon Geehen, siis toiseen niistä. Siihen, joka sijaitsee www-tunnuksen takana. Ja sen jälkeen allekirjoittanut lähes lakastuu kaiken ristiriitaisen informaation alle. (Ja
säätiedoituksiakin pitäisi samalla ehtiä kyttäämään hurjana yöpakkasten pelossa.)
Leikkaa ennen talvehtimista aivan tyngäksi! Älä missään nimessä leikkaa ennen talvehtimista ettei tule kasvitauteja! Laita kellariin! Paras paikka on ikkunalaudalla valossa! Muista varjella valon pilkahduksilta! Kastele kellarissakin! Pidä lämpötila tasaisena! Laita säkkiin ja unohda!
Hyvä kun eivät pyydä ostamaan jokaiselle pelargonialle omaa joululahjaa. Ja kevään toimenpiteitä en tahdo edes miettiä.
Tämän takia näitä siis on jokaisella eläkeläisellä. Ja köyhillä humanististen alojen opiskelijoilla, joilla ei ole muuta kuin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti