Otin hirren hetkeksi pois silmästäni

Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus:
-- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.

Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

Matt.13: 13-15

Tänään rohkaistuin avaamaan silmäni näkemään ja korvani kuulemaan, ja se johti siihen, että hymyni ulottui ainakin varpaisiin asti. Miten hyvää voikaan tehdä se, että tiputtautuu välillä alas omasta kaikkivoipaisuuden tornistaan ja tajuaa, että suurin niistä on kuin onkin se rakkaus. Aito välittäminen toisista ihmisistä kolahtaa aina kuin tyhjä peltiämpäri.

(Saatoin myös kaikessa näkemisen ja kuulemisen huumassa liikuttua aika isostikin yksi plim ♪ kerrallaan soitetusta Karhunpoika sairastaa -laulusta, mutta mitään en kyllä myönnä.)

Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat!

Matt.13:16

Rakeita taivaalta ja karkkipussista

Pelargoniani ovat edelleen parvekkeella, ja äsken tuli rakeita niin että paukkui. Ihan vinkkinä kaikille, että jos joskus tuntuu liian täysjärkiseltä, niin kannattaa hyppiä parvekkeella sukkasillaan hirmuisessa raekuurossa repimässä kukkalaatikoita kannattimistaan.

Niin, ja jälleen kerran huomasin sen, että tsemppiskarkkien popsiminen ei yhtään auta keskittymään opiskelujuttujen tekemiseen. Mutta kyseisestä havainnosta en aio tulevaisuudessakaan välittää.

Taidan olla addiktoitunut kyseinen-sanaan.

Mä en ala mäen alla

Hillitön hengityksen vinkuminen ja kurkun kutitus
plus
vielä hillittömämpi tunnin mittainen hikotus
plus
hiilihappojen aiheuttama kuplinta hengityselinten seutuvilla

on viikon luontoääni.

Edes epämääräinen ääntelehtimiseni ei kuitenkaan estänyt kiinnittämästä huomiotani yhteen erittäinkin ärsyttävään anglismiin päivän isoveljeilyssä. Eräs asukkaantolvake selitti nimeämispisteen antamisissa, että hän antoi pisteet henkilölle äks suurinpiirtein siksi että "LÖYTÄÄ tyypin käyttäytymisen hyvin ärsyttävänä". Okei, talossa on puhuttu paljon englantia afrikkalaisen asukasvaihtarin takia, mutta silti. Kun ei tuo edes kuulosta suomeksi yhtään järkevältä, that's why I find it very annoying. Joku raja on meikäläisenkin sulatusteholla.

"Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"

Lukiossa psykologianopettajani tapasi heittää levotonta läppää ihan kaikesta. Tai siis heitti aina sen jälkeen kun oli ensin soitattanut smurffihittejä tai Mamban kirjaimellisesti ikivihreää renkutusta Vielä on kesää jäljellä. Mainittakoon tässä nyt sekin, että kyseinen kappale ilahdutti meitä opiskelijoita niin ennen joululaulukautta kuin sen jälkeenkin.

Eniveis. Opettajan jutut olivat tietysti moneen kertaan kierrätettyjä, mutta kukapa ei olisi ekoillut joskus itsekin. Ja olihan aina tietysti jännempää puhua öklöttävänpehmeiden vauvojen sijaan rääkyvistä lihamöykyistä. Suosikikseni opettajan heitoista äänestän kuitenkin ns. puulaatikkopohdinnan, joka liittyi ajatukseen lapsuuden tapahtumien ja ihmismielen kiemuroiden tiukasta riippuvuussuhteesta. "Niin siis jos nyt Elina tässä on viettänyt koko lapsuutensa puulaatikossa niin tokihan sillä nyt kaikki menee ihan päin honkia."

Minun puulaatikkoni on varmasti se, etten omistanut iloisen optimistisesti päivän touhuihin tsemppaavaa Niiskuneiti-herätyskelloa. On ihan ymmärrettävää olla moisen puutostilan jälkeen vähän pessimistinen.

Puoliksi tehty on puoliksi hauskaa

Astun lavalle ja säädän mikrofonin korkeutta.

Näin lokakuun ensimmäisen päivän kunniaksi jaan kaksi "hyvä yritys, hilpeä toteutus" -pystiä.

Ensimmäisen patsaan saa eräs nimeltämainitsematon isännöintitoimisto hyvästä yrityksestään laittaa sukunimeni oveeni ja rappukäytävän nimitauluun. Tsädää, puff. Nimi on kyllä nyt oikein alataulussa, mutta ei ovessani. Puolen vuoden asumisen kunniaksi olisikin ollut ehkä liioiteltua olettaa saavansa molemmat samalla kertaa. Odotan jännityksellä vuosipäivää.

Toisen patsaan ansaitsee työpaikka, jossa olin kesäkuussa 2007 töissä kuusi päivää. Kyseisen työpaikan talousasioiden osastolta lähetetty kirje napsahti eilen postiluukustani, ja sen mukaan olin saanut tililleni 3,28€ lomakorvauksia. Tittididittititii. Elämme siis syksyä 2008. Onneksi raha on yhtä rahaa kuin viimekin vuonna.

Yleisö hurraa ja tekee aaltoja.