Valtaa, loistoa!

Sokoksen tonttujen käärimissä joulupaketeissa oli tarra, johon joku isoihin alkukirjaimiin addiktoitunut setä tai täti oli painanut sanat "Tule Joulu Kultainen". No tulihan se, ainakin kauppiaille.

4D: Ranteet auki hiekoitussoralla

Nirsk nirsk slips fiuu tömps!

Biologian tunneilta tuttu luonnonvalinta on kovaa touhua. Erityisen kovaa se on näin talvisin, kun sortuminen elon tiellä on muidenkin kuin heikkojen arkipäivää. Onhan se toki hyvä palata välillä maan pinnalle, mutta siinä vaiheessa kun on jo muutaman kerran langennut nöyränä "niille isommille polvilleen" alkaa meno olla jo liian maanläheistä.

Asiassa on kuitenkin ainakin yksi hyvä puoli; liukas keli muuttaa koviksetkin helliksi.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Puhuva koirakin sen tietää.

Huijasin! En muuttanutkaan suolle.

Tämänpäiväinen (22.11.) Jarlan Fingerpori kertoo jälleen kerran totuuden:

"Mitäs sä muuten harrastat?"

"No siis yksinlaulua aina välillä, silloin kun tulee siihen sopivia tilanteita..."
"Siis vähänkö oot taiteilija! Mitä sä niinku laulat?"
"Oikeestaan melkein kaikki käy, eli ihan mitä vaan."
"Ootpa lahjakas! Hei tosi hieno juttu! Voinko joskus tulla kuuntelemaan?"
"Ööh, no ne on usein vähän sellasia yksityisempiä tilaisuuksia että niihin ei oikein muut pääse."
"No voi harmi."

Ehehee. Ehehee. Aaltoja!

Kiukku Kiukkunen

Tyhmää ylläpitää blogia, jossa puhutaan vaan kukkasista. Myyn läppärin ja muutan suolle.

"Mä olen kuuma kaveri, mä olen kylmä kaveri" lauloi talvi

Talvi tuli enkä ollut sitä vastaanottamassa. Kukkaystävät vastaanottivat sen puolestani, eli luulen että niiden viherrys on nyt lopullisesti viherretty. Kurjuus sentään :(

Kiitos ilmastonmuutoksen, talvi ehtii kuitenkin vielä saapua monta kertaa. Ja napajäätiköt sulaa! Sulaa!

Kun siivotuttaa eikä tiedä mistä aloittaa

Marraskuu
käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.

Miljoonasade on kyllä onnistunut syövyttämään kaljakorikappaleensa niin hyvin ainakin allekirjoittaneen kuuloluihin, että ei voi muuta kuin dinosauriin luita yhteen kalistella. Sen lisäksi, että Marraskuu alkaa soida päässä aina sopivissa tilanteissa sen nimikkokuussa, on kappale pyörinyt seitsenreikäisessä jukeboksissa jo kahden edellisenkin kuukauden aikana. Ohisyyskuunläpirepaleisenlokakuun. Sanattomaksi vetää. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon sen, että kappaleessa lauletaan ainakin kaksi kertaa beibi ja juuri ne kohdat ovat ainoat, jotka varmasti muistaa ulkoa.

Pian alkaakin sitten vuorostaan kulkusten ja helikellojen kilinä helliä psyykettä. Voi joulurauhaa, joulu pauhaa. Ensimmäiset koristeet näin kaupoissa jo lokakuun alkupuolella, joten kilistimetkin ovat varmasti jo vireessä. Alkutahteja odotellessa...















Pelargoniat muuten muuttivat väliaikaisesti pesuvatiin. Niiden mielestä oli noloa olla parvekkeen kukkalaatikoissa, kun naapuritaloissa kanervat on tökitty pihoille jo ajat sitten. Kuulemma jouluvalot olisivat olleet jo liian iso pala.

Otin hirren hetkeksi pois silmästäni

Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus:
-- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö.

Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.

Matt.13: 13-15

Tänään rohkaistuin avaamaan silmäni näkemään ja korvani kuulemaan, ja se johti siihen, että hymyni ulottui ainakin varpaisiin asti. Miten hyvää voikaan tehdä se, että tiputtautuu välillä alas omasta kaikkivoipaisuuden tornistaan ja tajuaa, että suurin niistä on kuin onkin se rakkaus. Aito välittäminen toisista ihmisistä kolahtaa aina kuin tyhjä peltiämpäri.

(Saatoin myös kaikessa näkemisen ja kuulemisen huumassa liikuttua aika isostikin yksi plim ♪ kerrallaan soitetusta Karhunpoika sairastaa -laulusta, mutta mitään en kyllä myönnä.)

Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat!

Matt.13:16

Rakeita taivaalta ja karkkipussista

Pelargoniani ovat edelleen parvekkeella, ja äsken tuli rakeita niin että paukkui. Ihan vinkkinä kaikille, että jos joskus tuntuu liian täysjärkiseltä, niin kannattaa hyppiä parvekkeella sukkasillaan hirmuisessa raekuurossa repimässä kukkalaatikoita kannattimistaan.

Niin, ja jälleen kerran huomasin sen, että tsemppiskarkkien popsiminen ei yhtään auta keskittymään opiskelujuttujen tekemiseen. Mutta kyseisestä havainnosta en aio tulevaisuudessakaan välittää.

Taidan olla addiktoitunut kyseinen-sanaan.

Mä en ala mäen alla

Hillitön hengityksen vinkuminen ja kurkun kutitus
plus
vielä hillittömämpi tunnin mittainen hikotus
plus
hiilihappojen aiheuttama kuplinta hengityselinten seutuvilla

on viikon luontoääni.

Edes epämääräinen ääntelehtimiseni ei kuitenkaan estänyt kiinnittämästä huomiotani yhteen erittäinkin ärsyttävään anglismiin päivän isoveljeilyssä. Eräs asukkaantolvake selitti nimeämispisteen antamisissa, että hän antoi pisteet henkilölle äks suurinpiirtein siksi että "LÖYTÄÄ tyypin käyttäytymisen hyvin ärsyttävänä". Okei, talossa on puhuttu paljon englantia afrikkalaisen asukasvaihtarin takia, mutta silti. Kun ei tuo edes kuulosta suomeksi yhtään järkevältä, that's why I find it very annoying. Joku raja on meikäläisenkin sulatusteholla.

"Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"

Lukiossa psykologianopettajani tapasi heittää levotonta läppää ihan kaikesta. Tai siis heitti aina sen jälkeen kun oli ensin soitattanut smurffihittejä tai Mamban kirjaimellisesti ikivihreää renkutusta Vielä on kesää jäljellä. Mainittakoon tässä nyt sekin, että kyseinen kappale ilahdutti meitä opiskelijoita niin ennen joululaulukautta kuin sen jälkeenkin.

Eniveis. Opettajan jutut olivat tietysti moneen kertaan kierrätettyjä, mutta kukapa ei olisi ekoillut joskus itsekin. Ja olihan aina tietysti jännempää puhua öklöttävänpehmeiden vauvojen sijaan rääkyvistä lihamöykyistä. Suosikikseni opettajan heitoista äänestän kuitenkin ns. puulaatikkopohdinnan, joka liittyi ajatukseen lapsuuden tapahtumien ja ihmismielen kiemuroiden tiukasta riippuvuussuhteesta. "Niin siis jos nyt Elina tässä on viettänyt koko lapsuutensa puulaatikossa niin tokihan sillä nyt kaikki menee ihan päin honkia."

Minun puulaatikkoni on varmasti se, etten omistanut iloisen optimistisesti päivän touhuihin tsemppaavaa Niiskuneiti-herätyskelloa. On ihan ymmärrettävää olla moisen puutostilan jälkeen vähän pessimistinen.

Puoliksi tehty on puoliksi hauskaa

Astun lavalle ja säädän mikrofonin korkeutta.

Näin lokakuun ensimmäisen päivän kunniaksi jaan kaksi "hyvä yritys, hilpeä toteutus" -pystiä.

Ensimmäisen patsaan saa eräs nimeltämainitsematon isännöintitoimisto hyvästä yrityksestään laittaa sukunimeni oveeni ja rappukäytävän nimitauluun. Tsädää, puff. Nimi on kyllä nyt oikein alataulussa, mutta ei ovessani. Puolen vuoden asumisen kunniaksi olisikin ollut ehkä liioiteltua olettaa saavansa molemmat samalla kertaa. Odotan jännityksellä vuosipäivää.

Toisen patsaan ansaitsee työpaikka, jossa olin kesäkuussa 2007 töissä kuusi päivää. Kyseisen työpaikan talousasioiden osastolta lähetetty kirje napsahti eilen postiluukustani, ja sen mukaan olin saanut tililleni 3,28€ lomakorvauksia. Tittididittititii. Elämme siis syksyä 2008. Onneksi raha on yhtä rahaa kuin viimekin vuonna.

Yleisö hurraa ja tekee aaltoja.

Kello kakskolmeviis alkoi kiviäkin kiinnostaa

Miten saadaan hysteerinen teinilauma puhumaan kuiskaamalla?
- Laitetaan semihyvät korvatulpat omiin korviin.

Olen havainnut sinivalaan kokoisen aukon äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällössä. Puheviestintätaitojen opetuksesta puuttuu nimittäin aivan täysin kuiskailemisen ja äänenvoimakkuuden laskemisen harjoittelu. Aina jaksetaan kyllä jauhaa siitä, että pitää puhua selkeästi ja kuuluvasti jos on jotain asiaa. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että se taito on nuorisolla jo selkäytimessä. Ja vaikka osaisikin kuiskata, mutta ei kuitenkaan kykene hillitysti ja suloisesti hihittämään hihihihihhihiii , ei kuiskaamiskykykään auta viestimään tilannetajuisesti Hyvin Myöhään Yöllä. Sit se oli silleen et EEHEHEE ja me oltiin silleen et kikakikakika ja sit kaikki söi päänsä TIRSKIS ja lähti kotiin ääähähää.

Tämäkin Vihattu Auktoriteetti on kuitenkin masokistista sorttia, joten se ei edelleenkään aio vaihtaa ihanien pikkurimpuloiden kaitsemista yhtään mihinkään.

Elintarvike nimeltä Kriim Bonzuur Kysiin Ranskalainen sinappi ja Yrtit

Hunajamarinoitu Broileri ei aikaisempien kokemusteni perusteella maistu yhtään Hunajalta.
Päärynäviili ei maistu Päärynältä, vaikka se on melkein Päärynän väristä.
Kalapuikot eivät juurikaan maistu Kalalta.
Kriim Bonzuur Kysiin Sipulisekoitus ei maistu Sipuleilta.

Mutta sitten kun minä ostan tuotteen, jonka pitäisi maistua ranskalaiselta sinapilta ja yrteiltä, se maistuukin sinapilta. Ja isosti. Niin arvatkaa vaan, onko se sitten hyvää pastan, paprikan ja suikaleiden kanssa. No ei ole. Vai maustaako joku muka pastansa sinapilla, epäilen.

Se ei kuitenkaan maistunut yrteiltä, eli minua on hämätty vain puoliksi.

Sitkeä pelargonia on mun parvekkeella ♪

Kaukana menneisyyden hämärässä ovat ne päivät, joina erehdyin luulemaan pelargoniaa mitättömäksi kesäkukaksi. Ettäkö muka tämän kasvin voisi huoletta syksyn tullen viskoa biojäteroskikseen, ja seuraavana keväänä taas rientää innoissaan puutarhamyymälään hankkimaan uutta viherrystä parvekelaatikkoon? Ehei, ei onnistu. Pelargonismi on Harrastus.

Elämä pelargonian (sisäpiirikielellä pelakuu) kanssa on kesällä hyvin miellyttävää ja helppoa, kasvi ei vaadi ylenmäärin hoivaa tai miellyttämistä, puhumattakaan mistään laulamisesta. Pelargonia vain hengailee iloisena auringossa. Vain tauottomasta satamisesta kukkaystävä ottaa hieman itseensä ja alkaa mädäntyä. Mutta niinhän käy kaikille kesälomalaisillekin samassa tilanteessa, joten ei kasvia voi siitä syyttää.

Syksy onkin sitten jännittävää aikaa. Pelargonia kun äidin ja Googlen tietojen mukaan on perenna eli monivuotinen kasvi. (Niin, perenna ei siis ole mikään oma kasvilajikkeensa, kuten allekirjoittanut aikaisemmin luuli. Kiitos Google.) Toisin sanoen vihreä tyyppi pitäisi saada kärvistelemään elossa seuraavan kevään ensimmäisiin lämpimiin päiviin saakka. Voihan tuska. Allekirjoittanut turvautuu siis jälleen kerran ystäväänsä isoon Geehen, siis toiseen niistä. Siihen, joka sijaitsee www-tunnuksen takana. Ja sen jälkeen allekirjoittanut lähes lakastuu kaiken ristiriitaisen informaation alle. (Ja
säätiedoituksiakin pitäisi samalla ehtiä kyttäämään hurjana yöpakkasten pelossa.)

Leikkaa ennen talvehtimista aivan tyngäksi! Älä missään nimessä leikkaa ennen talvehtimista ettei tule kasvitauteja! Laita kellariin! Paras paikka on ikkunalaudalla valossa! Muista varjella valon pilkahduksilta! Kastele kellarissakin! Pidä lämpötila tasaisena! Laita säkkiin ja unohda!

Hyvä kun eivät pyydä ostamaan jokaiselle pelargonialle omaa joululahjaa. Ja kevään toimenpiteitä en tahdo edes miettiä.

Tämän takia näitä siis on jokaisella eläkeläisellä. Ja köyhillä humanististen alojen opiskelijoilla, joilla ei ole muuta kuin aikaa.

Ensimmäisyyttä ja itseään toteuttavia ennusteita

Kuka vatipää meni möläyttämään että alku on aina hankala? Ja kuka käski uskoa sitä vatipäätä?